Jalkojen pituusero

Ongelma on melko yleinen ja sen väitetään aiheuttavan selkä- ja muita tules vaivoja (mikä pitää enemmän tai vähemmän paikkansa). Mielestäni outoa että tästäkin asiasta on erilaisia koulukuntia ja virallinen lääketiede on useimmiten (ei tietenkään aina) väärässä!

Jalkojen pituus erot luokitellaan rakenteellisiksi ja toiminnallisiksi, tämä löytyy lääkärikirjoista ja terveyskirjastosta. Vain harvoin mainittava pituuero on rakenteelinen (jalkojen luut erimittaiset, rakenteelinen tai sellaiseksi muuttunut virheasento esim. polvessa). Tästäkin huolimatta viralliset diagnoosit ja hoito-ohjeet viittaavat lähinnä rakenteelliseen pituuseroon!?

Toiminnallinen ero johtuu yleesä lantiosta; si-nivel, lanneranka, lonkka nivelet ja em.ympäröivien lihasten ja kalvojen kireydestä. Ongelma saa usein alkunsa äkillisestä "nitkahduksesta" esim.kuoppaan astuminen, huonossa asennossa tehty painavan esineen nosto..myös pitkäaikainen toispuoleinen kuormitus voi olla syynä. Kun selkä on pahasti jumissa, usein jopa molemmat jalat ovat "liian lyhyet"

Hyvä uutinen on että em. ongelma voidaan yleensä korjata! Asiaa osataan jonkinverran ja hyvin vaihtelevasti erilaissa manuaaliterapia koulukunnissa sekä Fysioterapiassa. Täsmällisempi menetelmä on harvemmin osattu, itsellänikin oli aivan sattuman kauppaa että olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja pääsin oppimaan menetelmän. Usein kerta korjaus auttaa ja n.3 hoitokertaa tuo pysyvän avun! Myös oikeanlaisista lantion liikkuvuutta ja voimaa parantavista harjoituksita voi olla apua, mutta usein ne eivät yksin riitä.

Kliinen tutkimus jossa asiakas istuu tuolilla ja kantapäät ovat vieräkkäin maassa sulkee pois selkeän sääri/pohjeluusta johtuvan rakenteellisen eron, jos toinen polvi on edempänä reisiluu voi olla pidempi tai tod.näk kyseessä on lantioperäinen PE. Seistessä suoliuun harjoista tehty mittaus voi kertoa että jotakin vikaa on, mutta ei vahvista luiden pituuseroa, ei vaikka kantapään alle pistettäisiin korokkeita kunnes harjat ovat samalla korkeudella. Samoin lantion asennon kuvaus ei ole luotettava tutkimus, jalkojen luut päästä päähän kuvaaminen olisi melko luotettava.

Korokepala on suositeltava vain rakenteelliseen pituuseroon, toiminnallinen pitäisi hoitaa manuaalisella korjauksella. Valitettavasti tässä on "kuollut kulma" virallisessa lääketieteessä vaikka asia periaatteessa siihen kuuluukin.

Mitä tarkoittaa "huono selkä"?

No varmasti ainakin usein/aina kipeä tai rajoittaa tekemistä. On toki harvinaisempia sairauksia sekä patologisia löydöksiä jotka aiheuttavat isojakin ongelmia, mutta ne selittävät vain muutaman prosentin tapauksista eivätkä nekään aina ole ainoa syy; ympärille syntyy usein "tavallisia jumeja" jotka aiheuttavat ärsytystiloja kudoksiin.

Yleisempiä syitä ovat toiminnalliset ongelmat; nikamien-/nivelten virheasennot, lihas-, lihaskalvo kireydet jotka saattavat olla myös kroonisia. Jos nuoresta pitäen on ollut "huono selkä" niin voiko em.ongelmia olla jopa lapsella? Valitettavasti voi vaikka ne harvinaisempia ovatkin. Huono lihaskunto voi selittää varsinkin kovemman kuormituksen aiheuttamaa kipua ja selkä on alttiimpi ongelmille, mutta "heikot lihakset" ovat harvoin ensisijainen syy.

Mikä näitä sitten aiheuttaa? No liikunnan puute ja staattiset työasennot ovat yksi syy, mutta moni vaiva on saanut alkunsa yksittäisestä kaatumisesta, nostosta ym. Joillakin on myös niin raskas työ, arjen muut haasteet tai harrastus että aina sattuu ja tapahtuu. Myös lapsena on voinut sattua onnettomuus joka on jättänyt ongelman päälle.

Mitä asialle voi sitten tehdä? Liian moni luulee ettei paljon mitään! Myöskään useimmilta lääkäreiltä ei saa mainittavaa apua tai selitystä miksi selkä on "huono" Useimpiin ongelmiin saa jopa pysyvän avun manipulaatio, mobilisaatio ja lihaskäsittelystä! Siis nivelten ja nikamien normaalitoimista palautetaan. Myös Fysioterapeutin ohjeista voi olla apua ja ohjattu/omaehtoinen treenikin voi olla ratkaisu. Usein tarvitaan sekä manuaalista hoitoa että itse toteutetettavia harjoitteita. Tietenkin jotkut harvinaiset ongelmat vaativat leikkausta tai tai lääkehoitoja.

Minusta

Kirjoitan kuukausittain ja välillä useammin näkemyksiäni Tuki-ja liikuntaelin vaivoista, miten pystyn niihin vaikuttamaan ja mitä itse ehkä voit tehdä niille. Pyrin myös kertomaan miksi jotkut asiat ovat kiisteltyjä; siis löytyy paljon puolesta puhujia mutta myös kriittisesti suhtautuvia sekä suoranaista vastustusta.

Lisäksi välillä asiaa urheilusta ja kuntoilusta sekä omasta "urheilu-urastani"

Valmistuin Urheiluhierojaksi -98, -04 kävin ensimmäisen Jäsenkorjaus koulutukseni Kaustisilla josta oikeastaan alkoi varsinainen urani TULE:s ongelmien parissa. Myöhemmin löysin tieni Kansaparantaja Jouko Holman oppiin, joka oli ehkä tärkein yksittäinen asia mm.lantionsuoristamiseen jonka olen oppinut. Myöhemmin kävin Osteopatiakoulu Atlaksessa "MT-erikoistunut" kurssikokonaisuuden.

Yhdistelen työssäni erilaisia mobilisaatio-tekniikoita ns. kansanparannuksesta, osteopatiasta ja koulutetun hieroja tieto-taitoa.

Mistä jäsenkorjauksessa on kysymys?

Lyhyesti sanottuna JK on pehmeää nikama-, ja nivelkäsittelyä sekä mobilisoivaa hierontaa. Jäsenkorjaus ei kuitenkaan ole eikä pitäisikään olla täysin muista hoidoista (mm.hieronta, fysioterapia, osteopatia) erillään oleva "vaihtoehtohoito" vaan osa mahdollisimman hyvää hoitokokonaisuutta.

Kaikkien manipulaatio- ja molisaatiohoitojen pääasiallinen tarkoitus on vapauttaa nikamien ja nivelien toiminnnalliset rajoitteet, siis parantaa liikkuvuutta ja ennenkaikkea helpottaa kipuja. Usein ei tarvita "niksautuksia" vaikka näillekkin on oma paikkansa ja ammattitaitoset terapeuttinsa, samat hyödyt saa usein myös pehmeämmillä tekniikoilla. Kun nikaman sanotaan olevan "paikoiltaan" tämä tarkoittaa useimmiten liikerajoitetta joka usein aiheuttaa ärsytystä ympäröiviin kudoksiin ja voi aiheuttaa jopa säteilyoireita muualle. Usein nikama tai muu nivel lukkiutuu ääriasentoonsa, eikä palaudu neutraaliasentoon levossakaan. Em.ongelmissa pyrkimys on palauttaa nimenomaan jäykimpien kohtien liikkuvuus.

Jäsenkorjaus on lähtöisin kansaparannuksesta joten monet perinteiset tekniikat suoritetaan asiakkaan istuessa. Esim Osteopatia taas on kehittynyt ympäristössä jossa on hoitopöytiä ja muitakin apuvälineitä. Yksittäisen tekniikan osalta ei aina voi sanoa mistä hoitomuodosta on sillähetkellä kyse, esim. Fysioterapia on laajakäsite mikä voi sisältää asiakkaan ohjausta, laitehoitoja, hierontaa, manipulaatiota, mobilisaatiota jota voi kutsua vaikka jäsenkorjaukseksi. 

Suomessa on useita erilaisia jäsenkorjaus koulutuksia; pidempiä sekä muutamasta vkl kurssista koostuvia kokonaisuuksia joita voitaneen pitää myös täydennyskoulutuksena mm. Hierojille ja Fysioterapeuteille.

Suurimpaan osaan Tuki-ja liikuntaelin vaivoista on saatavilla apua mekaanisista hoidoista, perushierontakin on  hyvä hoito mutta usein ei riittävä koska monet kipua aiheuttavat "jumit" ovat liikkuvien osien (nikamat ja nivelet) ympärillä.

Tieteellisyys ja epätieteellisyys?

Heti alkuun puhutaan mekaanisista hoidoista yleisnimikkeellä MH, tähän voidaan luokitella manipulaatio, mobilisaatio- sekä hieronta. Vaikka Kiropraktikolla, Osteopaaatilla, Naprapaatilla, jäsenkorjaajalla, manuaalisiin tekniikoihin erikoistuneella hierojalla tai fysioterapeutilla onkin metodeissa ja koulutuksessa eroavaisuuksia, hoidolliset päämäärät ovat melko samankaltaisia.

Tiettyjä asioita otetaan mukaan mukaan lääketieteeseen laajojen tutkimusten perusteella ja toimimattomiksi tai haitta-hyötysuhteeltaan kyseenalaiset asiat jätetään ulkopuolelle? Osittain pitää paikkansa, mutta miksi eri maissa on erilaiset käytännöt? Voiko yksittäisen potilaan hoitopolun tieteellisyyttä edes kaksoissokkotutkimuksin mitata? Miksi viitearvot ovat erimaissa erilaiset?

MH:t eivät ole täysin lääketieteen ulkopuolisia hoitoja mutta lääkäreille niitä ei juurikaan opeteta. Pitäisikö edes, koska yhteiskunnassa vallitsee työnjako. Fysioterapia on todella laaja käsite; sielläkin on tarjolla laadukasta käsillätekemistä mutta usein (ainakin julkisella puolella) potilaaseen ei juuri edes kosketa, toisaalta oikeiden liikeiden ohjaus on tärkeä osa TULE:s vaivojen hoitoa sekin.

Vaikka MH:jen käyttö on melko laajaa, lääkäreiden yleinen suhtautuminen on kielteisen ja "emme tiedä näistä" välillä. Valitettavan paljon löytyy auktoriteetteja jotka pitävät niitä täysin huuhaana. Tutkimus tuloksia löytyy, mutta tutkimukset ovat hajallaan, pieniä, niitä ei  (käsittääkseni) esitellä juurikaan lääkärilehdissä. Lääketieteen arvostetuin standardi: Kaksoissokkotutkimus ei oikein sovellu MH tutkimiseen; olisi vaikea suorittaa riittävän uskottavaa turvallista "valehoitoa". Koska takana ei juurikaan ole globaalia teollisuutta, myöskään sponsoroituja tutkimuksia ei saada niin helposti aikaan. Entä onko saman arvoinen asia jos kipu saadaan lääkkeillä tilapäisesti pois kuin se että kivun syy poistetaan!?

Sitävastoin kokemusperäistä tieto-taitoa löytyy paljon, joka EI ole ristiriidassa ihmisen anatomian tai lääketieteen kanssa! Asioita osataan opettaa myös eteenpäin ja mukana on ihmisen fysiologiaa ja lääketiedettä. Puskaradio on suurin syy miksi ihmiset haketuvat MH:in. Luonnollisesti näitä voidaan yhdistää lääkehoitoihin, tavanomaiseen Fysioterapiaan ym.

Joiltain osin tilanne on kummallinen, miksi kuilu virallisen terveydenhuollon välillä on edelleen suuri? Parempia todisteitakin saataisiin jos vain hankittaisiin, mutta kenen vastuulla se olisi? Suomessakin on lääkäreistä koostuva Manuaalisen lääketieteen yhdistys. Itse olen vakuuttunut että yli 90% tules-vaivoista kärsivistä hyötyy/hyötyisi MH:sta, joillekkin jokin tietty juttu voi olla juuri se ratkaisu avun saamiseen.

Jaa tämä sivu